Pohjois-Valkeala 25.11.-26.11.2000
Lämpötila: n. -2 C
Retkeläiset: Milla Kärpänen, Tapio Ståhlberg, Olli Virtanen ja
Jukka Malinen
Neljä kappaletta oli nimiä ilmestynyt marraskuun 20. päivään
mennessä 3:n aulan Ulsun ylväälle ilmoitustaululle, osoituksena halukkuudesta
osallistua pitkät perinteet omaavalle Ulsun Pohjois-Valkealan vaellukselle.
Lähtövalmisteluja hoidettiin viikon aikana kahteen otteeseen lyhyissä
tapaamisissa, kunnes varhain lauantai-aamuna 25.11. starttasimme Lappeenrannasta.
Valkealan keskustaan saavuttuamme noudimme Mustalamminvuoren majan
avaimen Nesteen kaverilta ja läksimme jatkamaan matkaa. Siitä huolttikselta
lähdimme reittisuunnitelminemme hieman vikaan käyden kääntymässä Siikakoski-nimisessä
paikassa. Saapuminen riippusillan läheiselle parkkipaikalle sujuikin
sitten ongelmitta ja jatkoimme tästä eteenpäin kävellen. Lunta tuprutti
kevyesti taivaalta ylittäessämme rinkkoinemme Lapinsalmen riippusiltaa.
Kaksi valokuvauslaitetta oli purukan hallussa, joten saisimme reissulta
muistoja sekä mustavalko- että väriversioina. Katsastimme kämpän puitteet
tukikohtaan saavuttuamme. Varsin hyvät oltavat olisi tupa tarjonnut
yöpymiseenkin uusittuine muovipäällysteisine superloonipatjoineen,
mutta tämä luxus sai jäädä meiltä leiritunnelmaa hekevilta väliin.
Varttia vaille kymmeneen mennessä oltiin katsottu kämpän pihasta teltta&laavupaikat,
ja jätetty rinkat mökkiin lukkojen taakse, siispä suuntasimme kengän
kärjet Olhavanlammelle. Tapio johdatti porukan kalliolle, joiden päältä
näkyi suoraan jyrkänteen alla Olhavan lampi ja laajalti meitä ympäröivä
erämaa. Alkuperäisesä suunnitelmassa oli ollut kallioiden laskeutuminen
alas valjaiden ja löyden avulla , mutta homma kaatui siihen, ettei
Tapio olisi saanut mistään 40 metriä pitkää köyttä, vaan välillä olisi
pitänyt suorittaa ankkuroituminen reitin varrella köyden vaihtamiseksi.
Toteuttamiskelpoinen idea, mutta toteutus olisi ehkä helpompi järjestää
lämpimien säiden aikaan ja toimenpiteeseen tulisi varata kokonainen
päivä aikaa. Laskeutuminen alhaalla tapahtuisi muuten Alppikerhon
veneeseen , jos halutaan tulla alas korkein kohta. Oltiinhan jo kymmenisen
kilometriä käveltykin, joten päätimme palata majalle ennen pimeää.
Kämpästä olimme maksaneet vuokran, mutta käytimme vain saunnomismahdollisuutta
hyödyksemme. Siispä Tapio ja Milla pystyttivät teltan ja Olli ja minä
pystytimme kangaslaavun kämpän läheiselle aukiolle. Tehtiin reilu
satsi halkoja nuotiota ja saunaa varten, sekä kannettiin vedet saunaan.
Nuotion loimutessa kaivoimme eväspuolen esiin.
Neljän jälkeen oli metsään laskeutunut lähes täydellinen pimeys. Reissumme
porukka oli varsin tuoretta verta, sillä kolme neljästä oli fuksi-ulsulaisia
ja neljäs oli Helsingin taideteollisesta korkeakoulusta saatu vahvistus.
Ulsun maljat nautimme kuksista. Sisältö oli hieman terästettyä lämmintä
juotavaa. Juttua ja evästä ritti pitkin iltaa. Saunatonttu laittoi
kävi laittamassa tulet saunaan kiukaaseen, muiden jäädessä kohentamaan
leiritulia. Ensimmäiset saunojat totesivat saunan mainion kunnon ja
kehottivat seuraavia viemään mukanansa lisää halkoja, sillä kiuas
veti niin hyvin. Saunajuomaakin oli mukana porukan alppinistilla.
Joitain mieleenjääneitä lausahduksia lauantai-päivältä:
”Laitetaanpa vähän lisää aukkoa... ei riitä valo!”, Milla otti taidokkaasti
mustavalkokuvia järjestelmäkamerallaan ”Tapsalla tällaset herkut tänään...”
”Tää on aivan törkeen hyvää...”, vuoristo-olosuhteissakin ruokaa kokkaillut
Tapio toteaa pöperöistään. Yritti myöskin houkutella matkakumppaneita
kiipeilyharrastuksen piiriin ja vastaili mielellään kysymyksiin trekkailukokemuksistaan
Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. ”Vai, että muikkukukkoa” ja jatkoksi”Onko
noi jotain perinneruokaa”, kuului kommetti eväistäni riisipyöröistä.Tähän
vastasin: ”Ei nää ny ihan mitään tortillaakaan oo” ”Sori nää inttijutut...”,
(Olli) mukana oli kaksi rajasissiä, joilla varsin tuoreessa muistissa
olleita inttikokemuksia verestettiin illan aikana ”Toi mäklaitti on
aika vitsi...”, allekirjoittanut sai kuittia valaisimesta, joka hyytyi
oltuaan käytössä illan verran pikkupakkasessa. Oltiin tulomatkalla
Siikakoskella päin ”kiertoajelulla”ja kysyttiin koiransa kanssa lenkillä
olleelta naiselta mikäli hän osaisi neuvoa meille tien riippusillan
läheiselle parkkipaikalle. Saimme vastauksen:”Mun kaveri kerto, että
se oli käyny siellä riippusillalla...mut ei se silta kyllä ihan tässä
lähellä ole.”käännyimme takaisin ja retkeilyalue ei ihan siellä Siikakoskella
päin ollut, vaan n. 7 km eri suuntaan. Pikkasen oltiin eksytty.
Sunnuntaina Tapion rannekelloherätys soi todistettavasti teltassa
seitsämältä. Siihen lienee Millakin herännyt. Läheisessä laavussa
herätystä ei oltu laitettu päälle ja lopulta unta jatkettiin molemmissa
majoitteissa päivän valkenemiseen asti, kunnes yhdeksän aikoihin talvimakuupussien
vetoketjuja alettiin raotella. Aamiainen nautittiin tieysti nuotion
äärellä. Leirin purettamme lähdimme kevyessä varustuksessa Mustalamminvuoren
näköalatornille, josta jatkoimme Haukilammelle. Alue näytti jylhän
puolensa myös tällä osuudella. Valokuvaamisen arvoista löytyi mm.
Haukilammen ympäristön kallioista. Valoisaa aikaa oli käytettävissämme
puoli neljän paikkeille saakka, joten pidimme etenemisessä varkkaisen
tahdin. Kämpälle takaisin palattuamme tankkasimme hieman välipalaa,
kunnes lähdimme rinkkoinemme kohti lähtöpistettä.
Tulomatkalla oltiin nautittu tämän osuuden maiseamallisesta arvosta,
joten tuttu reitti kävelttiin parkkipaikalle palatessa varsin nopeasti
pimeän tuloa ennakoiden. Muitakin retkeilijöitä tuli reitillä sunnuntaina
vastaan. Näin oli mennyt viikonloppu rennosti retkeillen Repoveden
maisemissa. Kuskimme Tapio vei ulsun vaeltajat takaisin Lappeenrantaan.
Jukka Malinen
Infoa:
Jotteivat perinteet pääsisi unohtumaan, on ehkä syytä laittaa muistiin
ohjeet Valkealan kämpälle saapumisesta ja avaimen noutamisesta jutun
yhteyteen. Eli kämppää ei voi etukäteen varata. Valkealan neste on
avaimen noutopaikka. Huoltoasemalla on poikkeukselliset aukioloajat.
Jos haluaa kämpän avaimen myöhään perjantai-iltana, se ei taine onnistua,
sillä huoltamo on auki klo 17.00 tai 18.00 saakka. Kämpän vuokra on
40mk hlö + avainpantti 50 mk (saa palauttaessa takaisin). Jos paluu
ajoittuu sunnuntaihin, avain joudutaan palauttamaan 50 m huolttiksen
rakennuksesta sijaitsevaan kuuseen kiinnitettyyn punaiseen postilaatikkoon.
Tällöin pantti on noudettava nyöhemmin. Kämpästä: Siisti ja valoisa.
Sauna (ehjä kiuas+lämminvesivaraaja) Varustus: Kamina liedellä, makuupaikkoja
patjoineen 6-8 kpl, nokipannu. kattiloita, tilley- lyhtyjä(uusia)3kpl
polttoaineineen(antavat hyvin valoa), kirves&saha ,ilm. kesällä huollettuja,
halkovajassa. Polttopuu-tilanne oli Repoveden reitin leiripaikoilla
kauttaaltaan hyvä marraskuussa 2000, kuten myös Mustalammin vuoren
majalla. Kämpälle pääsee lyhyintä reittiä pohjoisesta, eli auton voi
jättää n. muutaman sadan metrin päähän kämpästä. Parin tunnin kävelymatka
kämpälle rinkka mesendaarissa on Lapinsalmen riippusillan läheiseltä
parkkikselta. Tälle välille mahtuu hienoja maisemia, kallioita yms.
Pimeässä kulkeminen on tietysti hitaampaa.
