Totta tosiaan, muun muassa vesihiihtoa aurinkoisissa suomaisemissa
kuului Ulvovien susien kevätvaelluksen ohjelmaan tällä kertaa. Hiihtovaellus
voi olla varsin erilainen kokemus, kuten tällä kertaa huomasimme.
Luontoäidin riisuessa viimeisiä talviturkkinsa rippeitä, paljastaessaan
kauan nukkuneen pintansa kevätauringon lämmittäville säteille ja täyttäessään
pintansa uurteet vuolaana virtaavilla vesimassoilla jopa Ilomantsin
synkimmän korven katveessa, saa kiireisenkin kulkijan hiljentämään
askeltaan.
No, kiire ei ainakaan ollut matkassamme tällä kertaa, kellotkin jäivät
rinkan pohjalle jo alkumatkasta. Hiihtokilometreissä mitattuna reissulle
ei pituutta paljonkaan kertynyt, 50-60 km voisi olla oikea arvio.
Keväinen hanki ei liiemmälti suksea kanna ja paikoin hiihtelimme menneen
talven lumilla, eli kantelimme suksia. Ilman suksia matkanteko olisi
ollut hankalaa ja ojien ylitys mahdotonta. Hyvä tuuri säänkin suhteen
kohotti mielialaa kummasti. Hiihtovarusteeksi riitti pääasiassa T-paita
ja aurinkolasit. Seuraavassa reissun kulkua päivä kerrallaan.
1. päivä Vierailemme Suomen ja Euroopan Unionin itäisimmässä pisteessä
Virmajärvellä. Auto jätettiin rajavyöhykkeelle ja matkaa taitettiin
hiihtäen kevyessä varustuksessa. Itäiseen pisteeseen pääsee myös autolla,
ja paikka vaikuttaakin vain matkailunähtävyydeltä, jossa on kiva pistäytyä
näppäämässä muutama valokuva. No, näimmepähän naapurimme kivenheiton
päästä. Itse rajatolpalle emme päässeet johtuen heikoista jäistä.
Heikot jäät ja harvat ylityspaikat Koitajoessa sanelivat pitkälti
matkasuunnitelmamme. Ensimmäisen päivän osuus on ruhtinaalliset 5
km susitaivalta, jossa odottaa ensimmäinen kämppä, joka osoittautuukin
saunaksi. Saunomaan emme kuitenkaan jostain syystä ryhtyneet. Pesuvettä
olisi ainakin riittänyt, vieressä virtaava Koitajoki tulvi todella
rankasti, vedenpinta nousi illan aikana 10 cm! Siinä vaiheessa tuli
selväksi, että Koitajoen ylitys olisi mahdotonta ja reittisuunnitelmat
menivät uusiksi. Pienessä sateessa valmisteltiin illan menu: loimulohta
ja nuotioperunoita ja sipulia, kannatti kantaa muutama lisäkilo.
2.päivä Saunan lauteilla nukutun yön jälkeen taas innolla matkaan.
Kellot laitettiin jo illalla rinkan pohjalle, kyllähän opiskelijan
päivärytmillä metsässä pärjää. Päivän hiihtotaival osoittautuu varsin
mielenkiintoiseksi. Koitajoen vierestä suuntasimme suoalueelle, jonne
joki ei vielä ollut tulvinut ja jossa luntakin näytti vielä olevan.
Käytännössä "hiihto" oli saappaanvarren syvyisessä sohjossa rämpimistä.
Koomisen näköistä ja märkää puuhaa. Onneksi ei kenelläkään ollut nahkamaihareita
hiihtokenkinä. Vettä tuntui tosiaan olevan kaikkialla, metsät, ojat,
suot, purot, kaikki tulvivat, mutta matka eteni ja saimme pähkäillä
uusia ojan ylitys keinoja. Lukuisista yrityksistä ja hieman kokeellisistakin
metodeista huolimatta kukaan ei tainnut pahemmin kastua. Saavuimme
jo hyvissä ajoin Niemipuron kämpälle. Vanha, pikku kämppä, jossa joku
oli viettänyt uudenvuodenkin ja toiset olivat yrittäneet kalastaa
magnum 44:lla, näin kertoi vieraskirja! Loppupäivä pientä puuhaastelua
mm. tee-se-itse sommat sauvoihin ja pieni hiihtoreissu läheiselle
laavulle.
3.päivä Jostain syystä porukka pääsee aikaisin liikkeelle, tai ainakin
siltä tuntuu, kelloon ei katsottu. Päivän taipaleeksi suunniteltu
11km pätkä ei pahalta kuulosta, mutta osoittautuu siksi. Reittiä joudutaan
hiukka rukkaamaan uuteen uskoon, kun ei löydy siltaa. Halukkaita joen
ylittäjiä uimasillaan olisi kyllä ollut! Hyvä kun ei tullut yritettyä,
virta oli vuolas ja joki syvä, olisi voinut reitti muuttua vieläkin
radikaalimmin. Ruokailemme vanhan tukkikämpän vierustalla auringonpaisteessa.
Kämpässä on muuten tilat 14 hengelle ja sitä voi vuokrata 400mk hintaan.
Koitajoen tulvavesien pakottamana joudumme taittamaan matkaa ojitetun
suoalueen yli. Kesäaikaan harppaamalla ylitettävät suo-ojat eivät
enää olleetkaan niin pieniä. Pian huomaamme olevamme keskellä suota,
vettä ja ojia joka puolella. Rakennamme puista siltaa ja kahlaamme
seuraavalle ojalle. Pienempien ojien kohdalla ei vauhti enää paljon
hidastu ja tyyli taisi olla kaikilla vapaa. Jossain vaiheessa ilmenee
pientä v-käyrän noususta aiheutuvaa totisuutta, mutta huumori ei lopu
keneltäkään, ei sitten millään! Kukaan ei ojien määrää laskenut, mutta
paljon niitä oli! Lukuisista ojien ylityksistä väsähtäneenä yhden
taistelijan puusuksi antaa periksi viimeisellä ojalla. Nilkutamme
väsyneinä Asumajoen kämpälle, pulahdamme jäälauttojen seassa koitajoessa
ja syömme hyvin. Tapahtumarikas ja rankka päivä, jota on mukava kerrata
illalla punkassa.
4.päivä Katkennut suksi vaikuttaa osaltaan jälleen kerran reittisuunnitelmaan.
Jätämme rinkat kämpille ja päätämme käydä katsastamassa seuraavan
kämpän ja ruokailla siellä. Puolikkaalla suksella hiihtely onnistuu,
aurinko paistaa ja lumet sulavat silmissä. Taisipa käsivarretkin palaa.
Tällä kertaa nostamme sukset pariinkiin otteeseen olkapäille ja matkaamme
jalan, hyviä kuvia valokuva-albumiin, niin että hiihtoreissullakos
ne pojat on? Verkkoputaan kämpästä oli joki ottamassa hyvää vauhtia
vallan, hyvä että kuistille kuivin jaloin pääsi. Illalla asumajoen
kämpällä rupesi äijiä lapsettamaan ja telmusimme sillan kupeessa vapauttaen
siihen ahtautuneita jäitä, tukkimiesromantiikkaa kerrakseen. 5. päivä
Taisi olla reissun ainoa aamu kun pääsimme ylös 6.00. Kyyti odottaa
kolmen kilometrin päässä, josta pääsemme takaisin omalle autolle.
Tiellä lompsiesssamme törmäämme ensimmäisen kerran rajavartiaan, rajavyöhykkeellä
kun ollaan. Naureskeli ja ihmetteli vain, että mihin asti meinasimme
kävellä, sukset olkapäällä. Päästyämme takaisin sivistyksen pariin,
eli Ilomantsin kirkonkylälle, Odotti meitä lämmin sauna Taistelijan
talolla! Kyseinen puhdistautumisrituaali kruunaa koko reissun ja epäilemättä
tekee automatkasta siedettävämmän. Ennen kotimatkaa vierailimme vielä
Taistelijan talolla sota- ja asehistoria näyttelyssä, pala alueen
mielenkiintoista historiaa.
Mika Paakkunainen
Tällä mieliinpainuvalla hiihtoreissulla olivat mukana: Sampsa Korpivaara,
Tuukka Kotiranta, Jari Nousiainen ja Mika Paakkunainen
