Jo perinteikäs Kuusamon karhunkierroksen kiertäminen keräsi tänä
syksynä ennätyksellisen määrän osallistujia. Makuupusseja ja muita
välttämättömyystarpeita keräiltiin pitkin Suomen niemeä, jotta saatiin
varusteet kaikille 16 innokkaalle lähtijälle (10 suomalaista, 3 saksalaista
2 tsekkiä ja 1 ranskalainen).
1. päivä
Perjantaiaamuna, yöllisen automatkan jälkeen lopulta saavuttiin Rukalle.
Yhteiset eväät ja yöpymisvarusteet jaettiin rinkkoihin ja kahdella
tilataksilla suunnattiin Ristikallion parkkialuetta, mistä sateisessa
ilmassa viiden päivän vaelluksemme alkoi. Tihkusateen tylsästi saatellessa,
joukkiomme alkoi valua metsään pitkänä, laiskasti kiemurtelevana jonona.
Pitkän ajomatkan turruttamat silmät eivät aluksi nähneet kuin orastavan
syksyn harmauden ja talousmetsiköille niin tyypillisen yksitoikkoisuuden.
Pikkuhiljaa yksityismetsät vaihtuivat Oulangan kansallispuiston maastoiksi
ja maisemaa rupesivat elävöittämään kelot, myrskynkaatopuut ja erityisesti
syysväreihinsä sonnustautuneet lehtipuut. Maankamaran vihreys kuitenkin
kertoi, etteivät yöpakkaset olleet osallistuneet vielä ruskatekotalkoisiin
ja täydellinen värien loisto antoi vielä odotella itseään. Luonnonmukaisen
metsän monimuotoisuus kuitenkin rentoutti mieliä ja nostatti kylmän
kosteasta ilmanalasta huolimatta tunnelmaa.
Ristikallion autiotuvalla kärkipartio rupesi värkkäämään nuotiota
muiden jäädessä ihailemaan pystysuorina vetten putoavia kallioita.
Tee- ja kahvitauon jälkeen suunnattiin kohti puikkokämppää, missä
seuraava yö oli tarkoitus viettää. Kämpällä ex-puheenjohtaja ja allekirjoittanut
jäivät virittelemään nuotiota ja oikomaan automatkan jäykistämiä luitaan,
muiden lähtiessä intoa puhkuen Oulangan kanjonille.
Kanjonin kävijöiden palattua pikku porukoina takaisin trangioilla
ruvettiin kokkailemaan sapuskaa. Päivän pääruoka sisälsi jauhelihaa
ruskealla kastikkeella ja mummon sitä parempaa perunamuusia. Jälkiruuaksi
tarjoiltiin nälkäisimmille kanakeittoa rakettispaketilla . Annokset
olivat reiluja ja täyttäviä, joten klo 22:00 mennessä koko joukkio
oli kömpinyt makuupusseihinsa. Tuvan osoittuessa tulihelvetiksi, kaksi
matkalaista päätti yöpyä ulkoa laavussa. Tasaisen kuorsauksen pärinä
ja uninen tuhina täyttivät tuvan, kunnes mukana raahattu sivistyksen
välikappale räjähti soimaan ”Päämies” sävelellä. Osa luuli kämpän
palohälyttimen (!!!) huutavan, osa taas kuvitteli möhköfantin (ks.
Nalle Puh) hyökkäävän. Välikohtauksesta selvittiin kuitenkin sen suuremmitta
vaurioitta ja puhelimen omistajakin ehti piilottamaan vempaimen ennen
lynkkausjaoston ratkaisevaa iskua.
2. päivä
Aamu valkeni kasteisena ja aurinkoisena. Laavussa nukkujat totesivat
yöpakkasen vierailleen ja laavun sisäkattoon tiivistynyt kosteus satoi
kylmänä heräilevien sankariemme niskaan. Aamupala kiskaistiin nahan
alle verkkaisesti ja matkaan lähdettiin pikkupurukoina, jottei reissu
menisi kaverin rinkanselkämyksen katselemiseksi. Ensimmäinen yhteinen
tauko pidettiin Runsulammella, missä ruskan värit hehkuivat rauhallisesti
virtaavan Oulankajoen rantatörmillä. Kansallispuiston opastuskeskuksella
tietysti juotiin ja syötiin, käveltiin 0,5 km ja pysähdyttiin keittelemään
päivän keittoruokaa rakettispaketilla Kiutakönkään kuohujen äärelle,
ja kun parin tunnin päästä saavuimme Ansakämpälle, aloimme vaihto-oppilaidemme
kauhuksi ja ihmetykseksi värkkäämään taas ruokaa. Raitisilma tekee
nälkäiseksi. Loppuilta meni nauttiessa kunkin mukanaan kantamia virvokkeita
sekä yhteisiä kuumia juomia ja keskustelu raikui pahimmillaan viidellä
eri kielellä. Lopulta väki sulloutui kämppään nukkumaan, kolmen jäädessä
laavulle.
3. päivä
Aamutoimet ja lähtö tapahtuivat kuten ennenkin ja yhteiselle tauolle
keräännyttiin syömään keittoa rakettispaketilla (kuinkas muuten) Jussin
kämpän maastoon. Keskustelun aiheen oli mm. jokivarressa nähty melko
varma valkoselkätikka havainto. Syönnin jälkeen jatkettiin ryhmissä
Kitkajoen jyrkkäseinämäiseen laaksoon, missä joen rannalla mutkittelevaa
polkua pitkin kompuroitiin ruskan värejä ihastellen kohti Harrisuvannon
laavua ja venelossia. Eräs hallituksen jäsen piti makuupussiaan liian
keveänä ja päätti järjestää itselleen jännittävän yörupeaman taivasalla
pudottamalla makuupussinsa jokeen. Märässä pussissa ei tule nukuttua
pommiin! Iltapuuhat menivät normaalilla rutiinilla joessa peseytymisineen
ja laavujen ja telttojen pystyttämisineen.
4. päivä
Aamulla valuttiin liikkeelle ja pakkasen panemien puolukoiden keräily
ja syöminen kuuluivat päivän harrastuksiin. (Eräät tosin olivat kyseisen
marjan ympärillä pyörineet jo reissun alusta asti.) Jyrävän ja Aallokkokosken
jälkeen sanoimme hyvästit neljälle vaihtarille. He kääntyivät Juumaan
ja sieltä edelleen autolla takaisin etelään, muiden jatkaessa taivallustaan
talousmetsiköksi jälleen muuttuneissa maisemissa tavoitteena Porontimajoki
ja päivän keitto.
Aterian jälkeen marssimme jatkui hakkuuaukeiden ja metsäteiden seassa
Konttaiselle ja edelleen Valtavaaran huipun päivätuvalle ja läheisyydessä
olleelle kodalle. Muuten viihtyisän rinnekuusikon ainoa miinus oli
vesipaikan puute. Lähimmälle lammelle oli yli puolentunnin edestakainen
matka, mutta onneksi porukassa oli sosiaalisesti valveutuneita sen
verran, että vettä koko porukalle saatiin, ilman eri käskyä. Illan
ja koko reissun kruunasivat pimentyneellä taivaalla usean tunnin ajan
loimunneet vihreät revontulet sekä nenänpäätä kipristelevä yöpakkanen.
5. päivä
Aamulla kiskottiin romut niskaan ja ilman aamupalaa (!!!) rynnättiin
kohti läheistä Rukan turistirysää, jonka saunapalveluista ja huurteisesta
auliisti ryhdyimme perillä nauttimaan. Tiistaina klo 23:00 tuntumassa
viimeinenkin auto oli saapunut takaisin Skinnarilan vapaavaltion raukoille
rajoille.
Markku Ojanen
