Muotkatunturit ovat vaellusalueena helppokulkuista maastoa, mutta samalla pääsee nauttimaan erämaasta, sillä alueella ei ole juuri muita polkuja kuin pohjois-etelä suunnassa kulkeva vanha postipolku. Postipolkukin katoaa rehevimmissä laaksoissa ja löytyy uudelleen tunturien rinteistä. Erämaaluonnetta lisää se, ettei alueella ole kuin pari autiotupaa. Ehkä tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, ettei polkuja ole maastoon ilmaantunut enempää.

Kesän saapuminen tuntureille oli vielä reissumme aikana kesken, mutta tulvat olivat jo laskeneet ja purojen yli pääsi helposti. Lehti ei ollut vielä puhjennut ja pienet sadekuurot tulivat pääsääntöisesti rakeina. Lumet olivat sulaneet lukuun ottamatta muutamia varjopaikkoihin kertyneitä kinoksia. Reissun ajankohta oli siis vallan mainio. Kovin moni muu ei ilmeisesti jakanut tätä mielipidettä, sillä tieltä poistuttuamme emme nähneet ketään koko reissun aikana.

Lähdimme liikkeelle Muotkan Ruoktusta illalla ja kävelimme muutaman kilometrin päähän nuotiopaikalle yöpymään. Valosta ei ollut puutetta ja matkaa olisi voinut tehdä vaikka läpi yön. Emme olleet tehneet mitään tarkkaa reittisuunnitelmaa ja aluksi tavoitteena oli Peltoaivi ja sen takana aukeava Peltojärvi. Peltoaivin huipulta katseltiin alueen korkeinta tunturia Kuarvikozzaa ja otettiin se seuraavaksi tavoitteeksi. Yö vietettiin Peltojärven rannalla.

Muotkalla tunturit ovat suurimmaksi osaksi paljaita, mutta alarinteillä löytyy harvaa metsikköä. Taustalla näkyy Peltojärvi

Peltojärvi oli vielä jäässä, kuten muutamat muutkin järvet. Jäälle tosin ei ollut enää asiaa vaikka paksuutta olikin yli kymmenen senttiä. Kuten kuvasta näkyy rannat olivat jos sulaneet.

Ennen Kuarvikozzaa kulki vanha postipolku, jonka varrelle rinkat jätettiin ja huipulle mentiin ilman kantamuksia. Tuulisella huipulla nähtiin upeiden maisemien lisäksi paikallista linnustoa, sillä kiiruna oli kivien takana tuulensuojassa. Riekkoja ja kiirunoita nähtiin vaelluksen aikana runsaasti sekä niiden pesiä. Paras pesäpaikka oli keskellä polkua. Postipolkua jatkettiin pohjoiseen kohti Stuorravzin autiotupaa, mutta perille päästiin vasta seuraavan päivän puolella.

Kerhon teltan pystyttäminen sujui jo todella nopeasti. Leiripaikka pyrittiin valitsemaan puron varrelta, jotta veden hakemiseen ei kuluisi aikaa.

Stuorravzin autiotupa oli ainoa mökki missä yövyimme, muuten nukuimme teltassa.

Vaellukselle olimme kuivanneet ruokaa valmiiksi annoksiksi, mutta määrä oli arvioitu väärin. Saimme reissun aikana syötyä mukaan otetuista 10 kg ruokaa vain puolet, vaikka söimme usein kolme ateriaa päivässä. Tämän päälle oli vielä aamupuurot ja myslit, joten nälkä ei päässyt yllättämään missään vaiheessa. Autiotuvalle päästiin iltapäivällä hyvissä ajoin, joten sinä päivänä ei jaksettu syödä kuin kaksi ateriaa. Stuorravzin autiotuvalta jatkettiin tuntureita pitkin pohjoiseen takaisin postipolulle, jota käveltiin edelleen avotunturialueen pohjoisreunalle, Vudnjoscohkkalle.

Tunturimaisemaa postipolun varrelta.

Seuraavaksi suuntasimme takaisin Muotkan Ruoktuun päin tunturien rinteitä kävellen. Alun perin olimme ajatelleet käydä myös toisella alueella olevalla autiotuvalla, mutta Markon jalan kipeytymisen vuoksi suunnattiin suoraan tien varteen. Vaikka matka hieman lyhenikin niin ennätettiin vielä kaksi yötä viettää teltassa ennen kuin päästiin takaisin sivistyksen pariin.

Janne tarkastelemassa kartasta seuraavaa yöpymispaikkaa.

Olimme ennen reissuun lähtöä katsoneet netistä kammin sijainnin, sillä sitä ei ollut karttaan merkattu. Tämän näköinen se sitten oli. Sisällä on tilaa kahdelle ja kaminakin näytti olevan toimintakuntoinen.

Mukana reissussa olivat Tuukka Kotiranta, Marko Hyrkäs ja Janne Hyyryläinen.