Perjantaina 4.12.1998, lähti Ulvovan Suden 15-vuotisjuhlatoimikunta
perinteiselle Pohjois-Valkealan vaellukselle. Viime hetken poisjäännit
karsivat kovalla kädellä lähtijöiden lukumäärää (15 ilmoittautunutta
5 lähtijää). Suurimpana syynä LTKK:n avoimien ovien sattuminen kyseiselle
viikonlopulle, mikä esti osaa fukseista lähtemästä tälle historian
siipien havinaa tihkuvalle patikkamatkalle.
Kuten aina ennenkin lunta tuprutti taivaan täydeltä, kun Vekaranjärven
sotilaskodin munkkikahvien ja -kaakaoiden saattelemina tunkeuduimme
yön synkentämään maastoon. Perinteille uskollisena kerhon tiedottaja
eksyi varttitunniksi heti autosta noustuaan. Kiitos muun joukkion
ansiokkaan äänijänteiden käytön, eksynyt lammas lopulta yhytti pääjoukon
Lapinsalmen riippusillan maastossa. Johtuen jatkuvasta lumen tulosta,
päätimme kiertää ritisevää järven jäätä myöden pahimmat kalliot. Yhtä
sydänveret seisauttavaa rysäystä lukuun ottamatta jää kesti, ja puiden
välissä mutkittelevia polkuja ja metsätien pohjia pitkin pääsimme
lopulta Kuutin kanavalle. Kanavalta siirryimme jälleen notkuvalle
jäälle, jota pitkin lopulta päästiin Mustalammen eräkämpälle.
Vanhan rajasissin kylmä ja kyyninen sydän lämpeni perille pääsyä seuranneen
varttitunnin tehokasta työskentelyä ihmetellessä. Mökin kaminaan,
saunakiukaaseen ja nuotiopaikalle oli saatu tulet. Vedet oli kannettu
saunan vesisäiliöihin ja sahansoitto ja kirveenpauke liiterin luota
osoittivat, että matkassa oli määrätietoinen ja asiansa osaava porukka.
Kun yhteistä hyvinvointia edistäneet toimet oli saatu tehtyä, vietettiin
nuotiolla makkaran syöntiorgiat, joiden jälkeen seurasi saunominen
ja pirteä avannossa kastautuminen. Loppuilta menikin saunomisesta
toipuessa ja vieraskirjaa lukiessa.
Lauantaiaamu tervehti ilosta joukkiotamme pilvipoutaisella. Aamutoimien
jälkeen suuntasimme tuulenhalkaisijamme kohti Olhavan kalliota. Aluksi
matkaa tehtiin tiheän ja lumisen puuston välissä mutkittelevaa polkua
pitkin, sitten siirryimme hetkeksi seurailemaan metsäautotien pohjaa,
ja kohtapa Olhavan lampi jo puuston takaa näkyikin. Lammen rantaan
oli pystytetty puolijoukkueteltta, joka väkirynnäkön jälkeen todettiin
kuitenkin tyhjäksi. Tarkat silmäparit havaitsivat liikettä läheisellä
kallionseinämällä, jossa jäntevään männynrunkoon sidottu köysi roikkui
seinämää vasten ja heti mieleen piirtyi näkymä irvokkaasta joukkohirttäytymisestä,
johon teltan asukit olivat epätoivoissaan turvautuneet kuultuaan uudesta
viikon ilmoittautumisajasta tentteihin.
Uteliaisuutta tihkuen ryntäsimme yli lumisen lammenjään ja toisiamme
tönien yritimme päästä kukin ensimmäisenä katsomaan piilossa olevaa
köydenpäätä, todistaaksemme traagisen joutsenlaulun viimeiset henkäykset.
Pettymys oli sanoinkuvaamaton! Köydenpää roikkui tyhjänä ja hylättynä
ja totesimme kyseessä olevan laskeutumisköyden ja jäljet jäällä kertoivat
laskeutujien suunnanneen tavoitteenamme olevaa luolaa kohden. Luolalla
tapasimme hieman vaahtosammuttimia suurempia kiipeilijän alkuja, jotka
pidemmittä puheitta antoivat luolan meidän käyttöömme ja poistuivat
paikalta kohti kylmää leiriään.
Vauhtiin päästyämme kiikuimme luolalta suhteellisen liukasta rinnettä
pitkin Olhavan kallion päälle maisemia tutkailemaan. Pilvinen sää
esti kaukaisuuteen tähyämisen, mutta alhaalla olevalla lammen jäällä
oli lumeen taiteiltu runsaasti katseltavaa. Erilaisia ihmisen fysiologiaa
esitteleviä kuvaelmia perinteisestä kirkkoveneestä aina Bart Simpsonin
pääfiguuriin saakka oli vaihtelevalla menestyksellä tallottu lumeen.
Tästä mieltä ravistelevasta taide-elämyksestä piristyneinä päätimme
käydä keittelemässä päivän keiton Kirnuhuoon laavulla.
Kiikuttuamme, laskeuduttuamme ja hypittyämme erinäisiä kertoja liukkailla
mättäillä ja kallioilla pääsimme viimein laavulle, missä nuotiopaikka
kutsuvasti savusi. Paikalla oleva hiljaisista miehenaluista muodostunut
seurue teki meille kohteliaasti tilaa ja kohtapa tuli leimusi lämmittäen
entisen hiilloksen paikalla. Syötyämme keiton, keitettyämme teet ja
kuivattuamme päivän riennoissa kostuneet kamppeet, lähdimme paluumatkalle.
Mökille palattuamme sytytimme rantaan nuotion, jonka loimussa paistettiin
makkaraa, keiteltiin teetä ja tarinointiin niitä näitä. Saunan lämmittyä
osa porukasta siirtyi sisätiloihin osan jäädessä istuskelemaan vielä
toviksi nuotiolle. Saunan ja avantouinnin jälkeen suoritettiin virallinen
kerhon syntymäpäivän maljojen kohotus ja tyhjennys. Lopulta kämppä
hiljeni pikkuhiljaa ja viimeinenkin yökyöpeli ryömi makuupussiinsa
pikkutunneilla.
Sunnuntaina, Isänmaa täyttäessä 81 vuotta ja Ulvovan Suden 15 vuotta,
lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin. Ylitimme Kuutinlahden kapeimmasta
kohtaa ja yhytimme vastarannalla virallisen retkeilyreitin. Reittiä
myötäillen kipusimme kallioiden päälle luomaan viime silmäykset patikointimaastoomme
ja Lapinsalmen riippusillan kautta palasimme autolle.
Reissulle osallistuivat: Sannamari Jokinen, Piia Pärssinen, Kimmo
Piispa, Vesa Sarromaa ja Markku Ojanen
Markku Ojanen
