13.10.

Lauantaiaamuna kello 4.00 reipas retkeilyjoukkomme kokoontui Lummin kioskilla lähteäkseen ajamaan kohti Ilomantsia ja sen soisia erämaita. Samaan aikaan oli toinen Ulvovan suden porukka ehtinyt olla jo pari päivää Ilomantsin metsien uumenissa. Syysvaelluksen suuren suosion takia ja sopivan ajankohdan löytämiseksi olimme jakaneet lähtijät kahteen ryhmään.

Ajomatka lähti hyvin käyntiin, mutta saimme kulumaan siihen lähes seitsemän tuntia kahvitaukoineen, mökkireissuineen ja useiden tärkeiden kauppa-asioiden ansiosta. Kaikesta huolimatta olimme jo kello 11.00 Koivusuon luonnonpuiston reunalla valmiina astumaan metsään. Muutaman kilometrin käveltyämme eteemme avautui valtava suo. Suota näkyi aina silmänkantamattomiin asti ja pitkospuut eivät ottaneet loppuakseen. Jätettyämme luonnonpuiston alkoikin päivän hankalampi osuus. Metsäinen suo jatkui, mutta pitkospuista ei ollut jäljellä muuta kuin lahonneet rippeet. Tavoitteenamme oli päästä Asumajoen autiotuvalle yöksi. Tämä vaati jo hiukan suunnistustaitoa ja liikunnallisia ponnistuksia. Illan hämärtäessä löysimme perille ja aloimme valmistamaan ylellistä illallistamme, loimulohta, perunoita ja sipulia. Takana olevat 15 kilometriä takasivat sen, että ruoka todellakin maistui! Ilta kului nopeasti, vaikka samalla mökillä yöpyvät metsämiehet koettelivatkin hermojamme epäerähenkisellä käyttäytymisellään.

14.10.

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen suuntasimme rajavyöhykkeelle kohti Virmajärveä, Suomen ja EU:n itäpistettä ihmettelemään. Pakolliset valokuvat otettuamme ja syötyämme läheisellä kodalla jatkoimme matkaa illan jo hämärtäessä. Eräässä tienristeyksessä vyöhykkeen ulkopuolella ryhmämme jakaantui kahtia. Ei tosin kovin tasaisesti, sillä Markku oli meistä ainoa, joka valitsi viisaasti. Hän päätti kiertää 10 kilometriä Niemipuron majalle Koitajoen sillan kautta, joka oli ainoa lähellä oleva silta. Meiltä muilta sen sijaan puuttui nähtävästi itsesuojeluvaisto, sillä aikomuksenamme oli "oikaista" pimeässä metsän poikki suolla rämpien sekä ylittää Koitajoki omin avuin. Metsään astuessamme oli täysin pimeää ja taskulamppujen varaparistoilla olisi todella ollut käyttöä! Lyhyen metsäpätkän jälkeen alkoi suoseikkailu. Jarin suunnistustaitojen ja meidän muiden irtokarkkien voimalla selvisimme syvemmistäkin suonsilmistä. Kymmenen maissa illalla pääsimme vihdoin Koitajoen rantaan, jossa yritimme epätoivoisesti tähyillä vastarannalle etsien Niemipuron mökkiä ja Markkua. Taskulamppujen valossa emme kuitenkaan löytäneet mitään. Aikamme harhailtuamme Jari ja Terhi lähtivät reippaina paikantamaan meitä, meidän muiden jäädessä nököttämään rinkkavartioon ja säästämään taskulamppuja. Yhden maissa yöllä löysimme Markun ja ISON nuotion vastarannalta. Ei auttanut haikailla lämmintä mökkiä, sillä joki näytti leveältä ja virta voimakkaalta. Nyt päätimme mekin vuorostamme olla viisaita ja jättää joenylityksen aamuun. Laavun pystytyksen ja makkaranpaiston jälkeen kello olikin jo yli neljä aamuyöllä. Nuotion vielä roihutessa kävimme nukkumaan tyytyväisinä päivän suorituksesta.

15.10.

Seuraavana päivänä oli vuorossa joenylitysoperaatio köyden avulla. Markun ja hänen virvelinsä avulla onnistuimme saamaan köyden toisen pään vastarannalle, jonka jälkeen viritimme köyden kahden puun välille kulkemaan joen yli. Rinkat kiinnitettiin yksitellen köyteen ja hinattiin joen yli. Terhi koekaniinina, ja Jarin ja Markun avustamina, me muutkin uskaltauduimme ylitykseen vetäen itsemme köyttä pitkin toiselle puolelle. Eipä olisi uskonut kuinka paljon voimia se vaati! Vaikka köysi, joka ei ollut kiipeilyyn tarkoitettu, kesti suhteellisen hyvin (yhtä katkeamista lukuun ottamatta…), venyi se ainakin kaksinkertaiseksi. Kiristysyrityksistä huolimatta viimeisenä tullut ylittäjä joutui kokemaan veden kylmyyden. Viiden tunnin puussa istumisen jälkeen Jarilla, joka oli jäänyt rannalle yksin, oli hyinen uintireissu edessä. Kahdenkymmenen metrin uintimatka sujui vauhdikkaasti Markun ja Matin vauhdittaessa uintia vetäen köyden toisesta päästä. Hyvin selvittiin, vaikka kaikki sitä vähän epäilivätkin! Loppuillan istuskelimme nuotion ääressä nautiskellen viimeisestä illasta.

16.10.

Aamun valjetessa sateisena edessämme olivat enää matkamme viimeiset kilometrit. Saunottuamme Taistelijan talolla ja syötyämme sattumalta kartalta löytämässämme Ulvovan suden majatalossa alkoikin paluumatka Lappeenrantaan. Vielä olisimme kyllä viihtyneet muutaman päivän poissa sivistyksestä…

Mukana menossa olivat Jari Nousiainen, Terhi Laari, Markku Ojanen, Kirsi Kolho, Matti Lahti, Päivi Rautiola ja Katja Rouvari.

Toisessa Ulsun porukassa (11.-14.10.) Virmajärvellä seikkailivat Tuukka Kotiranta, Jyrki Ranta, Jukka Malinen, Akseli Saarinen sekä Toni Wahlfors.

Kirjoitussudet: Päivi Rautiola ja Katja Rouvari