Kädettömät toukat:  Aki Muhli
                              Markku Niemelä
                              Johanna Nieminen
                              Jari Nousiainen
                              Jyrki Ranta

Ja tarina alkaa...
 

Maanantai 2.10.2000

Saavuimme junassa hyvin nukutun (?) yön jälkeen Rovaniemelle 7.49. Siellä näimme ykkösen ja pääsimme kaikki autoskabassa alkuun. Rovaniemeltä matkasimme bussilla Ivaloon ja idlasimme siellä kolme tuntia: kävimme syömässä lounaan aboriginaalien tuijotuksen alla, teimme viimeiset ostokset ennen reissua ja jaoimme yhteiset tavaramme tasavertaisesti. Rinkkojen painotkin ehdimme punnita vielä ennen seuraavaa bussiosuutta: Akin rinkka 28 kg, Markun 30 kg, Johannan 21 kg, Jarin 32 kg ja Jyrkin 24,5 kg.

Ivalosta lähdimme Raja-Jooseppiin ”uutuudenjämäkällä”, venäläisellä bussilla. Matka sujui sutjakkaasti rodeon merkeissä, kun kiisimme uljaalla ajokillamme kohti kävelyurakan aloituspistettä.

Rajalle päästyämme kirmasimme viimein jalkaisin matkaan. Viidensadan ensimmäisen metrin jälkeen kaikki totesivat yliarvioineensa Lapin kylmyyden ja vähensivät asusteitaan pooloon/t-paitaan.

Illan aikana tallustimme 13 km viidessä tunnissa. Loppumatka sujui vihaseen, kun tuli sysipimeää eikä tarvinnut enää keskittyä maisemien katseluun ;). Suot olivat haasteellisia varsinkin sisukkaille lenkkarit jalassa kulkijoille (kysykää vaikka Jyrkiltä). Jonkin asteista harmistumista saattaisi muuten aiheuttaa, jos unohtaisi silmälasinsa taukopaikalle matkan varrelle 3,5 km:n päähän majasta.

Majalle saavuimme puoli kymmeneltä. Siellä oli kolme setää, jotka olivat päättäneet lämmittää mökkiä oikein kunnolla. Paistettiin makkaroita ja keiteltiin teetä. Pahat pojat saattoivat ujuttaa joukkoon pikkutilkan miestä vahvempaa. Jari, Johanna ja Aki päättivät nukkua laavussa mökin kuumuuden kauhistuttamina. Päivän vinkki: kulunut kesämakuupussi on varsin mukava ja käytännöllinen laavussa – kaloritkin palavat kun hytisee yöllä kylmissään. 
 

Tiistai 3.10.2000

Jari kävi sporttisesti aamutuimaan hakemassa silmälasinsa. Kaikki muut (jopa jotkut aamulla kovin rukkasvaiheessa olleet) pääsivät liikkeelle kello 11.30. Kuljimme n. 22 km, minkä matkan nyt kukakin. Päivälliseksi nautimme pasta parmesanaa. Sen jälkeen joukkio kävi repeilemään. Ensin Johanna ja Aki kävelivät sitkeästi eteenpäin muiden pitäessä taukoa. Liike on tärkeintä, tiedättehän – varsinkin toisena päivänä, joka tunnetusti on kaikkein raskain. He kävelivät muiden luo takaisin, kun kävi epäilyttämään, josko jotain olisi vaikka sattunut. Muut löytyivät kuitenkin kutakuinkin ehjinä (jalkapohjien kanssa oli jotain pieniä ongelmia) ja matka jatkui. Kinkkisen joenylityksen kohdalla Jari innostui kävelemään lujempaa ja asteli reippaasti mökille kera retkueemme ainoan kartan. Muut tulivat perässä ajatuksenaan, että joen rantaa seurataan kunnes tullaan mökille ja aah, päästään lämpimään löylyyn saunomaan. Markun ja Jyrkin jäädessä valemökille laskemaan paineita Johanna ja Aki kiiruhtivat eteenpäin juoksujalkaa, ”ettei hyydy”. 

Tovin joenrantaa seurattuaan Johanna ja Aki saapuivat kahlaamon näköiselle paikalla ja kuulivat linnun viheltelevän jossain. Maassa näkyi hetken päästä valkoinen kenkä ja nuolilappu. ”Hmm, olisiko Jari jättänyt tämän meille merkiksi?”, tuumivat Aki ja Johanna. Yhteistuumin he lähtivät nuolen viitoittamalle tielle eli ylittivät joen ja kipusivat rinnettä ylös. Hämärä alkoi jo laskeutua, kun Aki ja Johanna näkivät mökintapaisen häämöttävän kivisen ja juurakkoisen mäen takana. Sieltä he löysivät Jarin, joka oli menossa laittelemaan tulia teevettä varten. Hetken Johannan ja Akin tulon jälkeen Jaria rupesi arveluttamaan, josko poijaat löytäisivät sittenkään reittiä mökille ilman karttaa, kun pimeä alkoi uhkaavasti lähestyä. ”Miepä käyn kahtomassa, että poijaat löytävät perille”, tuumi Jari ja lähti matkaan.

Aki ja Johanna laittelivat mökillä ruokaa ja pitivät saunan kiukaan tulta yllä. Kaverien kohtalo pelotti vähän, mutta huolta helpotti tieto, että kavereilla oli trangia, laavu ja ruokaa mukana.

Jarin palatessa takaisin lihapullat oli saatu juuri lämpiämään ja Jari hotkaisi niistä muutaman ja kiiti taas matkaan pelastamasta kavereita viettämästä yön ilman pääsyä koko taipaleen ajan mielessä siintäneeseen saunaan. Vaan ei auttanut parin tunnin kiertely metsässä ja vislailu eikä myöskään mökillä olleiden ukkojen karjuminen poikien perään – kaverit olivat ja pysyivät yön pimeydessä. Jarin palatessa metsästä toista kertaa Aki ja Johanna olivat jo syöneet ja valmistaneet lihapullia ja muusia myös kadonneille lampaille. Johanna oli käynyt jopa siellä kaivatussa saunassa.  Jarin syödessä pidettiin taktiikkapalaveria ja päätettiin herätä aamulla jo kuudelta, että ennätetään aamunkoissa liikkeelle. Aki ja Jari kävivät vielä saunassa ja puolilta öin mökille selviytyneet kolme sankariamme menivät lämpimään tupaan vielä lämpimämmälle yläpedille nukkumaan lyhyen yön yli.

Mutta mitä tekivät Jyrki ja Markku? Missä he olivat?

Jyrki ja Markku lähtivät taukonsa jälkeen hiljalleen matkaan ja päättivät nohevina poikina mennä ylemmäs töyräälle kävelemään välttääkseen joen vierustan pöpelikön. Poikarukat eivät tienneet, että itse asiassa heidän pitäisikin ylittää joen sivuhaara. Sitkeästi he taivalsivat ojan vierustaa metsässä, kohti saunaa. Kahden ja puolen tunnin pimeässä tarpomisen jälkeen sankarimme päättivät pystyttää laavun mukavaan leiriytymispaikkaan. Leivän syömisen jälkeen he kävivät ansaitusti vetämään hirsiä.
 

Keskiviikko 4.10.

Aki, Jari ja Johanna heräsivät Anterinmukan mökissä kuudelta – nuoret ja reippaat matkalaiset olivat menneet viimeisenä nukkumaan ja ampaisivat ensimmäisinä ylös. Aamupalaksi he söivät leipää ja joivat teetä, kun puurot olivat laavussa yötään viettävillä kaveruksilla. Seitsemältä Aki, Johanna ja Jari lähtivät etsimään Jyrkiä ja Markkua. Kahden ja puolen tunnin hajautetun etsiskelyn, metsässä lauleskelun ja viheltelyn sekä nuotiopaikkojen hiilien lämpötilojen testailun jälkeen Johanna, Jari ja Aki päättivät palata mökille laittamaan ruokaa – nuudeleita. Syönnin jälkeen partio lähti taas etsimään Jyrkiä ja Markkua. Suunnitelmana oli lähteä rajavartioasemalle päin, mutta onneksi Aki äkkäsi joenylityspaikan kohdalla Markun punaisen paidan lännen suunnassa. Markku ja Jyrki olivat ylittämässä jokea. Oli kyllä melkein hauska nähdä (ei sillä että olisi huolettanut, mutta kuitenkin).

Mutta miten Jyrki ja Markku olivat päätyneet joenylityspaikkaan? Olivatko he vielä ehjiä?

Jyrki ja Markku heräilivät laavustaan hyvin nukutun yön jälkeen kahdeksalta ja keittelivät rauhassa puuroa ja kiisseliä. Yhdentoista aikaan Jyrki ja Markku lähtivät hiljalleen joenrantaa pitkin takaisin päin, kun eivät tienneet, missä olivat. Kahden ja puolen tunnin päästä Jyrki ja Markku törmäsivät Jarin jättämään kylttiin. Poijaat kirjoittelivat kylmän rauhallisesti viestejä hiilellä ja lähtivät nuolen osoittamaan suuntaan. Silloin retkueen muut jäsenet äkkäsivät pojat ja ryhmä oli jälleen onnellisesti koossa.

Tulimme leirille, pilkoimme puita, laittelimme ruokaa Jyrkille ja Markulle ja kävimme saunassa. Johanna kävi verkkalenkillä, kun pojat saunoivat. Kaikki pojat kävivät uimassa, mutta Johanna oli hannari.

Illalla syöskenneltiin ja paisteltiin makkaraa. Jyrki potkaisi jalkansa pölkkyyn (”kuinka korkeelle sä pystyt potkaseen?”). Meillä ei ollut mihkään kiire. Aikamme lööbailun jälkeen kävimme tutimaan – Jari laavuun ja muut mökkiin. Sinä yönä saimme olla mökissä ihan rauhassa.
 

Torstai 5.10.

Heräsimme hämärään aamuun kuudelta. Jari heräsi hetkeä myöhemmin, kun joku jaksoi kömpiä herättämään. Söimme kiisseliä ja puuroa, pakkailimme ja lähdimme matkaan. Kävelimme Muorravaarakan mökille 8 kilometrin päähän. Siellä söimme ja lusmusimme. Aki, Johanna ja Jari lähtivät seikkailemaan kohti Pirunporttia ja päättivät käväistä vielä Ukselmapään kieppeilläkin. Johanna kasteli tyylillä vaelluskenkänsä. Kävelylenkin mitoitus osui nappiin, sillä takaisin mökille porukkamme ehti hämärän rajamailla.

Söimme naminamimakkarapataa. Mökille tuli seuraksemme nuori pariskunta, joka kertoili meille kauhukertomuksia alueella kiertelevästä turistilaumasta. Pariskunta esitti myös nokkelia kommentteja oppilaitoksestamme ja harmittelimme, ettemme olleet laittaneet yhtään enempää valkosipulia ruokaamme aromisoimaan yötämme. Kävimme viettämään yötä viidestään siskonpedillä, kun mökkikaverimme kipusivat yläparrelle.
 

Perjanta 6.10.

Heräsimme taas kello kuusi. Lusmuilimme hetken kollektiivisesti ennen kuin saimme kukin vuorollamme koneemme käyntiin. Puoli yhdeksän kieppeillä pääsimme liikkeellä ja lähdimme kohti Luirojärveä. Matka sujui joutuisasti. Kikkailimme matkalla ruokailun kanssa: kävimme innolla tekemään nuotiota tervaskantoon, mutta hetken säädön jälkeen joku noheva risuparta-pitkätukka äkkäsi nuotiopaikan parin sadan metrin päässä. Siirryimme sinne keittelemään ruokaa ökkömönkiäissuoveteen. Nuotiopaikalta jatkoimme syönnin jälkeen matkaa kohti mökkiä. Näimme porotokan rinteessä juuri ennen kuin Aki, Jari ja Johanna päättivät lähteä omalle pikku reissulleen. Näimme matkalla myös kiirunoita ja söimme läjäpäin mustikoita. 

Aki, Jari ja Johanna lähtivät huiputtamaan Sokostia (717 m). Parin kilometrin taipaleen jälkeen he piiilottivat rinkkansa kuusen alle joen varteen ja kiipesivät haasteita janoten jyrkkää kivirinnettä ylös. Ilokseen toverukset huomasivat haasteen jatkuvan ylös huomattavasti kauemmas kuin silmät tiiviissä usvassa jaksoivat kantaa. Pilvien keskellä kaveruksemme kulkivat määrätietoisesti kohti huippua, kunnes huomasivat hämärän tulon olevan käsillä. He joivat yrityksen kunniaksi ja lähtivät menomatkaa huomattavasti haastavammalle paluumatkalle (kiivetkää itse jyrkkää kivikasaa alas). Alastulomatkalle osui myös tarkkuutta vaativa puronvarren kulku alajuoksuun.

Rinkat löytyivät sieltä mistä pitikin. Ystävyksemme päättivät oikaista ja tulla eräänkin suon yli. Parasta hämärän turvin tehdyssä suon ylityksessä oli, kun joku selkärangaton, kädetön toukka meni kaatumaan suolla, kasteli siinä tumppunsa ja sai vielä saappaaseensakin vettä.

Jyrkin ja Markun matka lähti hienosti liikkeelle, mutta sitten joku raajaton norppa sai polvensa kipeäksi. Joku peelo vaan käveli mökille.

Mökillä oli lämmin, kun Aki, Johanna ja Jari saapuivat perille. Jyrki ja Markku olivat lämmittäneet kämpän saunaa kuumemmaksi (sauna oli tosin viileä, mikä johtui joidenkin aivottomien, alkoholisoituneiden apinoiden ylitsepääsemättömästä peeloudesta).

Söimme ja saunoimme. Jyrkin ja Markun nukuttua makeasti jo jonkin aikaa Aki, Johanna ja Jari pääsivät yhdeltä nukkumaan.
 

Lauantai 7.10.

Lauantaina kävelimme Luirojärveltä Lankojärvelle. Heräsimme kello 7.15 säätämään. Aamupalaksi söimme taas puuroa. Käveli sujui ihan rullaten vaan. Ruokapaikan löysimme ojan toiselta puolen. MacGyver ja pallinaama olivat avuliaalla tuulella ja kantoivat erään saappaansa kastelleen peelon rinkan joen yli ja sen perään vielä koko peelon. Ystävällisesti tehty urhoiltamma, joista toisella oli polvi hajalla ja toisella olkapää kipeänä.

Ruoaksi keittelimme nuudeleita. Hiilihydraattitankkauksen jälkeen matka tuvalle sujui leppoisan joutuisasti. X-tremeosuuden paikan vei joen ylitys paljain jaloin. Jyken päästessä diivaamaan pitkävartisilla saappaillaan muut käpristelivät jalkoihin sattuvilla kivillä raikkaan viileässä eli hyisessä vedessä.

Mökillä oli kapiaisia. Kivat sedät menivät varaustuvan puolelle ja meille jäi mökki – tai niin me pahaa-aavistamattomat ainakin luulimme. Kävimme laittamaan ruokaa ja pystyttämään laavua. Silloin paikalle saapui joukko säälittäviä lukiolaisia, joilla tuntui olevan ryhmähenki kohdallaan. Siitä oli todisteena ryhmän selkeä jakautuminen lusmuihin ja intoilijoihin. Jyrki sai nauttia teinineitien seurasta ruokaa laittaessaan. Meistä kaikki päättivät jostain kumman syystä mennä laavuun yöksi. Teineillä kännikät piippailivat ja hihitys kuului nurkista. Armeijan sedät tulivat vakoilemaan laavujamme ja rakovalkeaamme.

Craftin sisarukset päättivät vedättää lukiolaisia ja mennä keskenään samanlaisissa vermeissä syömään. Ruokailu sujui hyvin. Syönnin jälkeen alkoi Craftin sisarusten venyttelytuokio lukiolaisten hihittelyn kannustamana. Loppuliike oli ehdottomasti oleellisin. Sisarukset kävivät vielä kiusaamassa notskilla olijoita, mutta luvattuja vaahtokarkkeja ei vaan tippunut – hmph.
 

Sunnuntai 8.10.

Aamulla heräsimme kuuden jälkeen. Ihmeeksemme lukiolaiset olivat päässeet silloin jo liikkeelle. Inttiherra tuli aamulla kylään laavullemme muttei kestänyt katsella aamujumppaamme. Keittelimme puurot ja purimme laavut. Liikkelle pääsimme puoli kymmenen aikoihin.

Matka sujui seuraten joenvartta tuulen tuivertaessa. Söimme Rautujärven mökillä ja jatkoimme matkaamme. Joukkomme jakaantui hetken kuluttua, kun Aki, Johanna ja Jari lähtivät kohti Kuutamokurua. Tunturilla tuuli ja kuru oli mallia ”x-treme”: kivikkoa puolitoista kilometriä. Aikaa kurun pohjalla kului 45 minuuttia.

Mökille saapuessamme Jykke ja Markku olivat laittaneet tulen sisälle ja pilkkoneet puita. Mökki oli iso. Seuraksemme saimme jo aiemmin tapaamamme pariskunnan. Craftin sisarukset vetivät iltajumpan ja Jarppa kävi uimassa. Mökille tullut mies ei liittynyt jumppaan, vaikka olisikin omistanut sinisen alusasun. Toisilla ei vaan oo uskallusta ;): 

Söimme hyvvää parmesanapastaa ja istuimme tulilla juoden kaffetta sokerilla. Sen jälkeen kävimme nukkumaan.
 

Maanantai 9.10.

Aamulla heräsimme kuudelta ja laitoimme kiisseliä ja mysliä aamupalaksi. Lähdimme kävelemään kohti Saariselkää. Yksi viimein rukkasvaiheestaan herännyt, kädetön toukka päätti tehdä oman reitinvalinnan ja lähti tykittämään lammen vaikeakulkuisempaa puolta muiden valitessa laituripolut. Voimaharhautuksesta hämääntyneenä muu ryhmä päätti lähettää joukko-osaston etsimään kaveria, mutta kaveria ei löytynyt mistään. Muun ryhmän kokoonnuttua yhteen ja ihmeteltyä tilannetta pitäen kuitenkin liikettä yllä, se tapasi hävinneen kaverinsa Rumakurun kieppeillä. Oli saanut miekkonen soitettua äidilleen. Loppumatka taittui enemmän tai vähemmän sutjakkaasti ja saavuimme hyvissä ajoin kovin autiolle Saariselälle. Tyytyväisinä pääsimme täyttämään vatsojamme ihan kunnon ruoalla. Vaelluksemme oli loppujen lopuksi kovin pian ohi, metsässä aika oli kulunut luvattoman nopeasti. Mitä rämäpäiselle porukallemme tapahtui Saariselällä ja sieltä pois lähdön jälkeen jääköön salaisuudeksi :) Se on jo aivan toinen tarina...